There's no limit how high we can fly

Lokkeja kesällä 2009.

If a tree falls in the middle of the woods.. Do the other trees laugh at it ?!

Koska mä eilen vähän niinku unohdin napata Jakulta parit leffat mukaan, ni huristelin sitten tänään hakemaan ne mun hurmaavalla Autobotillani. Kerta mä sinne asti raahauduin, niin päädyttiin metsään kuvaamaan. Idea oli Jakun joku ikivanha ja mä en tiedä kuuluko alkuperäiseen suunnitelmaan mitään muuta kuin toi hurjan söppe tuoli ja metsä. Tuskin. Ei uusikaan idea ollut yhtään sen harkitumpi, mutta äkkiä se Jau tuunasi itsensä valmiiksi.

Kiivettiin sitten hikeä valuen jonnekin metsän keskelle ja alettiin improvisoimaan. Mä oisin halunnut napsia pidemmällä valotusajalla jotain settiä, mutta koska fail ni jätetään se myöhemmäksi sitten.
Ihan tyytyväinen oon kuvasaaliiseen, mutta voisi kyllä jossain vaiheessa aloittaa kuvien suunnittelemisen ajoissa. Tää säheltämispäheltäminen kun ei pidemmän päälle kuitenkaan ole mitään kauhean.. päämäärätietoista.
Toisaalta me kaks ja suunnittelu.. Yeaaaaa right.

I am

Eku tuli tänään kylään vähäsen juttelemaan Epun kanssa henkeviä ja siinä sivussa jotain kuvaamaankin. Epulla oli runsain mitoin juttuja kerrottavanaan ja hirmusti tarvi rapsutuksiakin, mut päästiin me sitten lopulta siihen kuvauspuoleen.

Se olikin ihan mielenkiintonen keissi taas, ainoo turhuudesta tyhjä valkonen seinä oli suhteellisen ahtaassa paikassa ja siinä oli sitten neljä tomeraa kuvausassistenttia hääräämässä ympärillä. Nooo saatiin me jotain kuvia aikaiseksi kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi. Tiiättekö miltä naama näyttää kun menettää tasapainonsa meinatessaan joutua spanielin kaatamaksi ja kuvaaja vahinkolaukaisee sen nimenomaisen tilanteen sitten? Ei kauheen esteettiseltä...

No, se on ainakin rehellinen ja aito kuva. Jännä miten toi näyttää joltain ylinäyteltyltä hui, kauhistuin! -dramafacelta, mut ei. Se on tilannejaku kaikessa huikeassa kauneudessaan. Mua vähän huolestuttaa jos mun kaikki spontaanit naamat on tota tasoa.

Okei, anyway, asiaan. Niitä kuvia mitä tässä yritettiin ottaa! Ajatuksena oli tosi simppeli naamakuva, ei siis mitään draamailua tai pelleilyä, vaikka oonki niin kauheen taipuvainen kaikenlaiseen apinointiin. Vaan vähän meikkiä, valkonen tausta, simple and easy.

I am timid and I am oversensitive

I am a lioness, I am tired and defensive

You know what happens when windmills collapse into the sea? A splash.

Kiitos kaverin muistutuksen, tajusin että mun näyttelyhän alkaa lähestyä loppuaan ! Nyt sitten kaikki pällistelemään miten Jaku roikkuu seinällä. Muutama muukin nassu siellä taitaa olla, mutta eiköhän se Jaku ole nyt kuitenkin pääosassa. Tietysti.

Ette varmana arvaa kuka teki näyttelyjulisteen..

Of course it is happening inside your head, Harry

Aloin tossa taas ajatella (ja sen kerran kun niin teen täytyy heti rynnätä postaamaan) että tää on kyllä ihan luokaton valokuvausblogi ku eihän täällä oo ikinä mitään kunnon kuvia. No worries, ei niitä tuu nytkään. Kunhan näön vuoksi ajatellin paiskaa eetteriin parit vanhat rävellykset mitä ollaan Ekun kanssa tuunattu.

Nää on sit kaikki jotain Ekun Voitselutehtäviä, kun se opiskeli siellä jossain mestoilla ni niillä oli kaikkia tommosia rojekteja ja jostain syystä Eku keksi kyllästyttää opiskelijatoverinsa ja opettajansa mun naamalla abt joka kerta ni tehtiin aika monta settiä sitten. Olipa siinä lause. Sorry Mauski nää kaikki tulee suoraan kuvat.fistä ku Bloggeriin ku lataa on laatu sietämättömän eeppinen.

Ekana jokunen otos semmosesta kuvauksesta mikä oli mun mielestä jotenkin ihan hillitön, varmaan koska olin melkeen alasti. Eiku. Hauskinta oli ehkä höntyvähuntuvauntuvaiset mitä kuvausassistenttimme Maw ampu mua päin. Kuvaus tapahtu meillä ja löysin niitä helvetin untuvaisia ties mistä verhotangosta vielä puolisen vuotta kuvauksen jälkeen. Kerran yks semmonen yksinäinen nukkaviipotin leijaili hissukseen huoneen poikki.

 

Mulla on hämmentävä kyky tuoda joka kuvaan mun esteettisyyden riemuvoittoa hipovat kaularypyt ja samanaikaisesti onnistun saamaan mun oikeasti-ihan-pitkät-sormet näyttämään armottomilta nakeilta. SUCCESS. Mut mitä mä sanoin tossa mun musavideopostauksessa, joskus kauneinta on semmonen tietty epätäydellisyys... Se ainaki löytyy.

Sit toinen! Joku kerta matkattiin Suokkiin japsituristien keskelle. Kipitin siellä menemään pitkin muureja ja mukulakiviä 12 sentin koroissa ja ihmiset katto meitä vähän hämmentyneinä. Sit japsit keksi et tää pitää hei kuvaa. Oli jännää poseerata Ekun kameralle ja yrittää pitää seeerious face ku Ekun takana oli jotain viistoista japsikameraa laulamassa.

 

Toi lokki tossa taustalla on ihan mahtava ja siks tää on yks mun lemppareimpia kuvia tolta keikalta. Se tyyppi siinä etualalla on ihan epäolennainen sivuseikka. Enempää kuvia en jaksa kaivaa sorry babesss tiiän et oisitte halunnu nähä ne kaikki. Mä tiiän.

Yks sessio oli aika mielenkiintonen. Mun piti onnistua kanavoimaan yhteen kuvaan nää kaikki adjektiivit: "päättäväinen, turvallinen, luotettava, itsevarma, asialle omistautunut, kuunteleva." Siis mitä helvettiä. Mietittiin päämme ihan tosi puhki et mitä ihmettä me tehään, päädyttiin sitten tietysti siihen et mä oon joku random sienestäjä-valokuvaaja. Selvä homma. En oo varmaan ikinä sienestäny mut kuten huomaatte seuraavista kuvista olin ihan mestari sillä saralla.

Emmä niistä adjektiiveista kyllä tiiä. Mut ei se mitään! Viimesenä semmonen kuvaus mikä ei ollukaan mikään koulutehtävä, huijasin alussa näköjään. Tää oli hauska ja taas meitä tuijotettiin. Käpsyttelin Eirassa harvinaisen hyisessä merituulessa joku effing lakana päällä. Tuunasin pussilakanan, iskin korkkarit jalkaan ja tukan kiharalle ni look oli valmis. Eku kuvaili pitkää valotusaikaa ja salaman räiskettä hyväksikäyttäen kaikennäkösiä tuplakuvia ja ties mitä "Jaku juoksee laiturilla"-sarjoja. Ekana esittelen ihan jäätävän kuvan mun kahesta persoonasta.

Jos tässä ny jotain korjaisin ni ton anorektisen käden, kivasti sulautu habat yhteen ja lakkas olemasta..

Tää taas on iha hands down mun lempparikuva musta IKINÄ. En ois arvannu et oon parhaimmillani ku pukeudun lakanaan. Mut en tiiä, tykkään vaan tosta kuvasta hurjana ni siihen on hyvä lopettaa tämä kuvaelma. Sweet dreams!

Walking and chewing gum at the same time.

Tutkiskelin tossa muistitikun tiedostoja ja bongasin koulua varten tehdyn raapustuksen mallin ohjaamisesta. Reippaana nörttinä sitten päätin kopsata sen tänne muidenkin ihmeteltäväksi. 















Relax take it easy

-Rauhallinen ja miellyttävä ympäristö, joka auttaa mallia rentoutumaan ja toivottavasti hillitsee epämääräistä kameran edessä pönöttämistä.
-Ratkaisevinta on se mitä kuvaaja itse tekee ja miten asennoituu. Malli aistii kuvauksen tunnelman herkästi, etenkin jos kyseessä on aloitteleva malli. Kuvaajan tulee aina näyttää ammattitaitoiselta ja vakuuttaa malli siitä, että osaa hommansa, vaikka todellisuudessa kuvaajalla ei olisikaan mitään havaintoa yhtään mistään.
-Malli kannattaa valita kuvan fiilistä/meininkiä etukäteen harkiten, koska kaikki eivät ole yhtä innoissaan hyppäämässä katolta alas jos kuva sitä kuvaajan mielestä vaatii.
-Kuvaajan ei kannata olla päälle päsmäri.
-Ohjaamisella pyritään rauhoittamaan mallia ja välttämään pingoittuneen näköinen kuva.
-Kehu etenkin epävarmaa mallia vaikka hyvinkin pienin sanoin. Kunhan kehut.


I like to move it move it

-Kun mallin asentoja haetaan, voi olla hyvä ottaa mukaan referenssikuvia joista näyttää millaista liikettä tai asentoa haetaan.
-On hyvä ohjata pään asentoa, käsien paikkaa ja katseen suuntaa. Jos käsi halutaan vaikka koskettamaan hiuksia, kannattaa mallia pyytää heilauttamaan käsi haluttuun asentoon eikä vain staattisesti jököttämään käsi hiuksissa.
-Keskustele mallin kanssa koko kuvaussession ajan. Rohkaise mallia ja sekoita joutavan jorinan sekaan ohjeita toivotusta poseeraamisesta ja jatka juttua.
-Kehonkieli ! Esimerkiksi kädet ristissä poseeraava malli saattaa aiheuttaa aivan vääränlaisen viestin ja hups kuva saakin aivan uuden merkityksen.
-Useimmat ihmiset tuppaavat puristamaan nyrkkejä, puremaan hampaita yhteen (jännittynyt leuka) tai jopa hikoilemaan tuntiessaan olonsa epämukavaksi. Huomaamattaan ihmisillä on myös tapana nojata eteenpäin ja laskea päätä alaspäin.


Pampampadam

-Kuvattavasta ihmisestä halutaan usein esiin myös sitä jotain sisältäpäin tulevaa, ei vain ulkoa opittuja maneereja.
-Kuvaajan tulee kertoa mallille mitä hän haluaa ja auttaa mallia pääsemään haluttuun rooliin. Voi esimerkiksi kirjoittaa lyhyen tarinanpätkän tai nimetä kuvaussession kirjan/novellin/minkä tahansa opuksen tapaan.
-Mallin mielipidettä kannattaa tiedustella. Selatkaa vanhempia kuvia ja keskustelkaa miksi tietyt kuvat ovat hyviä ja miksi ne toimivat. Jakakaa mielipiteitä. Poimikaa parhaat kuvat ja jatkakaa saman idean noudattamista. Pikkuhiljaa ideaa voi lähteä viemään seuraavalle tasolle.

Listen all of y'all this is sabotage

Tiiän että tää ei oo musavideoblogi, mutta tämähän on inpsiraatioblogi (haha who am i kidding!) ja ite ainakin ideoidun kovasti hienoista videoista, ni paiskataanpa tähän sitten jokunen huisi video!

Ekana Lady Gaga - Judas, ku tästä Ekunkin kanssa keskusteltiin et hitsi ku se on siisti. No sehän on. Esteettisesti pätevä, tyyliltään musiikkiin sopiva, ihanan idearikas video. Kelpaa!

Sit vähän erityylinen pätkä, Beyoncé - 1+1. Monta kaunista pientä hetkeä, mitkä ois ihan supermakeita stillikuvina. Kaunis värimaailma ja joku uskomaton pehmeys.

Beastie Boys - Sabotage. Nuff said.

Jay-Z - 99 Problems. Ainoo vika tässä on typerä sensuuri. BITCH. Tiiättekö ku joskus siisteintä ja näteintä ei oo täydellisyys, vaan sellanen vähän häiritsevä epätäydellisyys? Tästä se löytyy.

A true photograph need not be explained, nor can it be contained in words.

Tylsän hetken täytteeksi esittelen mun yhen suosikeimman valokuvaajan otoksia. Kyseessä on Ansel Adams, johon jokainen voi tutustua esimerkiksi wikipedian kautta.

Eku on kade.